Koruhommeleita

Joku teistä lukijoista varmaan tietääkin, että mieheni on kultaseppäalalla ja siksi tämä seuraava juttu tuntuu kakkupalalta. Toisinaan osallistun mieheni korusuunnitteluun. Useimmiten teetän itselleni haluamani korun tai saan lahjaksi. Nyt tuli tilaisuus keksiä muillekin jotain. Nykyinen kotiseutuni on lähellä sydäntä ja onhan se mieheni lapsuusmaisema: Littoinen ja Littoistenjärvi ympäristöineen. Itse olen tuossa rannalla pyörinyt työympyröissä, koska työpaikkani on rannalla. Aamuisin tervehdin kaveria ääneen heti silmieni osuttua järvelle. Joskus köpötän rannalle ja nappaan kuvan tai vaan seison ja katson sitä.

Suunnittelin siis korun, joka sai nimekseen Littoisten sydän. Järvi on lintuperspektiivistä katsottuna sydämenmuotoinen. Nimellä ja korulla on siis metafora. Mieheni toteutti ajatukseni juuri niin hienosti kuin osasin toivoa. Koru oli esillä luonnollisesti työpaikkani vanhempainyhdistyksen joulumyyjäisissä tiistaina. Oli ihana huomata, kuinka lämpimän vastaaoton se sai. Ihanat entiset ja nykyiset oppilaani ja heidän vanhempansa sekä tuntemattomatkin littoislaiset pitivät ajatusta oivana. Tänään on perjantai ja periaatteessa kaikki ja enemmänkin (täytyy tehdä lisää) on päätynyt omista käsistäni muualle. Joskus oma estetiikkani on todellakin vain oma. Kiva, että nyt se osui muihinkin.