Taas tekee mieli Lontooseen

Jos olisin nyt Lontoossa, kävisin katsomassa Tim Walkerin valokuvanäyttelyn Somerset Housessa (Tim Walker: Story teller).

 

 

 

Lempparisuunnittelijani lempparipaikassani ja juttu lempparikieleni lehdessä (Vogue Brasil).
Eli Samujin kuvaukset Alvar Aallon talossa (Villa Mairea) ja vieraana brasilialaisia. Matkamuistona ja kotiinviemisenä juttu paikalliseen Vogueen. Hyvä Samuji! Hyvä Alvar! Hyvä Suomi!

Tällaiseen esiintuloon ei todennäköisesti vähiten vaikuttanut se seikka, että Alvar Aalto -säätiö palkitsi brasilialaisen arkkitehdin Paulo Davidin Alvar Aalto mitalilla ansioistaan Aallon viitoittamalla arkkitehtonisella tiellä. Tukku brasilialaisia design- ym. vaikuttajia oli kutsuttu Helsingin designvuoden tapahtumiin tutustumaan suomalaiseen designiin mm. muotiin...

Balettia

La Sylphide. Ei Kansallisoopperassa vaan melkein. Silmäni ovat naulittu ensimmäiseen tanssijaan oikealla. Äitin pieni rakas keijukainen on jo iso tyttö. Nenäliinat pakattu. Kohta haetaan mummi. Mamma ja pappakin ovat jo matkalla. Myös kummitäti. Se on moro ja goodbye! Nyt ei ehdi muuta.

Kakola

Turun kaupunginteatteri meets Linnateatteri. Olin eilen katsomassa Aboa Novan vieraana ja hyväntekeväisyyshengessä (kohteena paikalliset kohteet + end POLIO now) KAKOLA-musikaalin.
Pidin kovasti näkemästäni ja kuulemastani. Hieno lavastus, puvustus, äänimaailma, BÄNDI (Murtojärvi, Vahvaselkä, Nikku...), roolitus ja tarina. Bonuksena luonnollisesti turkulaisuus (mm. kåren, jossa mieheni kanssa tapasimme vuonna papujanolla). Musikaali oli tosiaan rock! Bändi ja solisitit vetivät niin mahtavin sovituksin raskaalla kädellä hieman kevyempinä versioina tutuksi tulleita pääosin suomalaisia biisejä. Reeta Vestman (Husky Rescuen solisti) näispääosassa oli tuore tuttavuus näytelmälavalla ja pesi luonnollisuudellaan kokeneemmat konkarinsa. Veeti Kallio oli loistava valinta rouheaan rooliin, johon muuta kuin Veetiä olisi edes vaikea kuvitella. Iki-ihanainen lutunen lempparini jo nuorisoteatteriajoilta (Miska Kaukonen) veti hörhöroolin niin kybällä, että oksat pois. Gootti-Johannes (Petja) oli jäätävä tuttavuus ja loi tarinaan sellaisen rautakangen, joka vei liikaa romanttisuutta onneksi hieman viileämpään suuntaan. Kujalan Nasse-setä oli koskettava suoritus. Kujala on roolissa kuin roolissa aina omaa loistavaa tasoaan. Varmaan vaikea kohde sisäistää näyttelijälle. Luulisin. Kiitos ja kumarrus!

Tässä traileri alusta.

Kuva: turunkaupunginteatteri.fi

   

Palkittu valokuvaaja-kirjailija-sosiaalikasvattaja, Maailman ihanin tyttö -lastensuojeluprojektin tekijä ja

voimauttava valokuva -menetelmän kehittäjä

Miina Savolainen

Kotimäen koululla (Littoistentie 500)

tiistaina 17.4. klo 17.00

avoimessa luentotilaisuudessa, jonka aiheina mm.

Maailman ihanin lapsi

Voimauttava perhevalokuvaaminen perheenjäsenten suhteiden vahvistajana

Lapsi/nuori ja sosiaalisen median kuvamaailman odotukset

Kahvipuffetti klo 17.00 alkaen, luentotilaisuus klo 17.30 – 20.00

Mahdollisuus ostaa Maailman ihanin tyttö -kirja (hinta 49 e, käteinen)

Pailkalla myös Koko Litsa kasvaa -projektin infopiste

Tervetuloa!

Jäjestää: Kotimäen koulun vanhemmat ry

Tukijoina myös: MLL:n Littoisten paikallisyhdistys ja Kaarinan kaupunki

           Lisätietoja: www.kotimaenkoulunvanhemmat.fi     www.voimauttavavalokuva.net

Short film

Nämä vaan ovat inspiroivia ja niin hienoja: Luis Urculo!

Performanssin aineksia #:-P

Löysin tämän artikkelin facebookista. Lue, jos uskallat. Itse tihrustin kirjoituksen pikkukuvaa epäuskoisena ja lopuksi tajuttuani asian...huvittuneena. K-16.

Väzaina!

Katseet aterian äärellä

Voimauttavia valokuvia näytillä täällä  Avajaiset olivat eilen. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Huomenna.

Kuningatar fiilistelee

Turun kaupunginkirjastossa:
Mieke Balin ja Michelle Williams Gamakerin näyttely Hulluudesta oivaltaminen on esillä pääkirjaston Aulassa tammikuun 2012 ajan. Osa teosta on myös nähtävänä iltaisin julkisivuprojisointina Kirjastopihassa.
Ihana. Suosittelen.

Taiteilija Teemu Korpela

Taiteilija Teemu Korpela sai vuoden nuoren taiteilijan tunnustuspalkinnon joulukuussa. Veretseisauttavia teoksia, sanoisinko. Hienoa, että löytyy vielä nuoria lahjakkaita taiteilijoita, jotka kunnioittavat ja näkevät vanhan maalaustaiteen opit ja dogmit tärkeinä vielä tänäänkin. Kiinnostava!
Teemu Korpela