Kävelin läpi sateisen Turun

...ja törmäsin muutamaan kiinnostavaan asiaan. Kävin syömässä  Birdiessä maukkaan sinihomejuustokanasalaatin. Sateenvarjon reunan nostin vasta kirjastolla, jossa tsekkasin Library looks-valkokuvanäyttelyn sekä luin muutaman koirakirjan.

Jatkoin matkaa Forumin läpi sadetta pidellen ja siellä oli jotain minulle uutta (te jo tämän varmaan tiesittekin):

 Mum´s (Mums helping mums) avaa liikkensä (showroomin) Forumiin. Sivuiltansa luin, että meijeri saa jäädä ja kuorma matkaa kohti Turkua. Showroomin avajaiset ovat 26.7. Webshopiin täältä. Kyseessä siis eettinen kaupankäynti. Balleriinamme ihastuu luonnollisesti tuohon höyhenvalaisimeen! Punainen norsu pilkottaa tuossa oikealla...

Näitä laukkuja olen hypistellyt jo tovin. Ihania. Varsinkin tuo takana oleva mustavalkoinen sai aikaiseksi pientä hehkumista. Tämä himoshoppaaja on onneksi hieman sateessa kastunut, eikä ota nyt tulta alleen kovinkaan herkästi. Kävelin Zaran LÄPI katse tiukasti vastakkaisessa ulko-ovessa. Mutta täällä on pakko käydä jo pelkästään paikan vuoksi:

Hellettä odotellen, Kuningatar <3

Helsingissä balettikisoissa

Vartin jälkeen alkaa balettiosuus. Katso, jos pystyt. Tämä Ilarin tanssi-irroittelu kummitteli eilen mielessäni, kun olin katsomassa Helsinki International Ballet Competitionin (HIBC 2012) finaalin erää III.

Hienoa oli ja Oopperatalo itsessään on jo elämys. Hommasimme mieheni kanssa liput tyttärellemme peruskoulunpäättäjäislahjaksi. Samalla mukaan nappasimme naapurin tytön, jolle piffasimme lipun syntymäpäivälahjaksi.

Matkan taitoimme junalla, joka oli mukavaa, mutta järkyttävän kallista. No, poistaahan tämä ratkaisu parkkipulman pääkaupungissamme. Juna tulee mukavasti ihan keskustaan ja kulttuurikulmat löytyvät ihan kävelymatkan päästä. Kannattaa varautua hyvillä jalkineilla ;D.

Joo, tuli vähän shopattua. Oikeasti vähän ja pientä. Pääasia oli tässä baletissa. Oli mukava katsoa, kuinka tyttäreni nautti ja raportoi lajiaharrastamattomalle äidilleen asiantuntevasti suorituksia (väliajalla). Tätä hommaa hoiti kyllä fiinisti takanani istuneet parikymmentä rouvashenkilöä, jotka katsoivat ehdottomasti asiakseen kommentoida tanssijoita, koreografioita, paikalla olevia julkimoita ja juontajaa joka ikisessä välissä. Kai tämä sitten kuuluu kilpailun luonteeseen. Mölyävät mummot ;D.

Harmiksemme kovasti odottamamme suomalainen ballerina Maria Baranova oli tanssinut osuutensa kierrosta aikaisemmin. Finaali III:ssa tanssi yksi suomalainen: Emilia Karmitsa. Tanssijat olivat hyvin erilaisia, mutta useat variaatiot samoja. Kilpailuihin annetaan lista, joista näitä variaatioita tai pas de deux´ta sitten valitaan. Samoja ei saa eri erissä esittää. Toisaalta tätä klassista puolta oli mielenkiintoista katsoa ja toisaalta puuduttavaa. Tulkintoja oli kiva vertailla. Muutaman tunnin yöunilla olisin tarvinnut liveorkesterin patarumpujen jytinää ja lautasten mäiskintää. Itse pidin enemmän näistä nykybaletin esityksistä. Musiikki oli kaikkea maan ja taivaan väliltä ja koreografiat viihdyttäviä ja yllätyksellisiä. Näissä tanssijat näyttävät pääsevän irrottelemaan. Kaiken kaikkiaan visuaalinen pläjäys. Kuvaaminen kyseisessä tapahtumassa on ehdottomasti kielletty, mutta paikalla näytti olevan kisan virallinen kuvaaja, jonka kamera lauloi (oikeesti ihan äänen kanssa!!!) kiitettävästi. Tänään jännätään sitten lopputuloksia. (Hyvä Maria! Maria Baranova jäi muutaman pisteen päähän voitosta.)

Emrecan Tanis (Turkey) and Emmi Pennanen (Finland)
Choreography by Emrecan Tanis.
Photo courtesy of HIBC / Sakari Viika

Maria Baranova, "Angry Bird".
Photo courtesy of HIBC / Sakari Viika.

Kakola

Turun kaupunginteatteri meets Linnateatteri. Olin eilen katsomassa Aboa Novan vieraana ja hyväntekeväisyyshengessä (kohteena paikalliset kohteet + end POLIO now) KAKOLA-musikaalin.
Pidin kovasti näkemästäni ja kuulemastani. Hieno lavastus, puvustus, äänimaailma, BÄNDI (Murtojärvi, Vahvaselkä, Nikku...), roolitus ja tarina. Bonuksena luonnollisesti turkulaisuus (mm. kåren, jossa mieheni kanssa tapasimme vuonna papujanolla). Musikaali oli tosiaan rock! Bändi ja solisitit vetivät niin mahtavin sovituksin raskaalla kädellä hieman kevyempinä versioina tutuksi tulleita pääosin suomalaisia biisejä. Reeta Vestman (Husky Rescuen solisti) näispääosassa oli tuore tuttavuus näytelmälavalla ja pesi luonnollisuudellaan kokeneemmat konkarinsa. Veeti Kallio oli loistava valinta rouheaan rooliin, johon muuta kuin Veetiä olisi edes vaikea kuvitella. Iki-ihanainen lutunen lempparini jo nuorisoteatteriajoilta (Miska Kaukonen) veti hörhöroolin niin kybällä, että oksat pois. Gootti-Johannes (Petja) oli jäätävä tuttavuus ja loi tarinaan sellaisen rautakangen, joka vei liikaa romanttisuutta onneksi hieman viileämpään suuntaan. Kujalan Nasse-setä oli koskettava suoritus. Kujala on roolissa kuin roolissa aina omaa loistavaa tasoaan. Varmaan vaikea kohde sisäistää näyttelijälle. Luulisin. Kiitos ja kumarrus!

Tässä traileri alusta.

Kuva: turunkaupunginteatteri.fi