Joulukoristelu saa usein ihoni kananlihalle. Rakastan joulun tunnelmaa - siitä ei ole kyse, mutta jouluverhojen ja liinojen ripustelu/silitys ovat jotain joka ei asu minussa. Hatunnosto niille, joille se tuo joulun. Lapset (varsinkin nuorimmainen) saavat mysata ja sysslata koristeidensa kanssa, tottakai! Onneksi lapset ovat jo niin isoja, että ihan kaikkeen ei tarvitse enää langeta. Mistä ne sen kaiken ammentavatkin? Kuusi (mikä milloinkin) on ollut aina lasten designia. Alakulmassa lähes runsainta, mihin itse pystyn. Koristeet lasten tekemät ja valosarja Ikeasta. Koira oma ja nallet kaikkien perheenjäsenten bestikset.
Kynttilät palavat ja pihalla on muutama lyhty. Sisällä ihanat joulun tuoksut. Ympärillä rakkaimmat.
Kuva: Aria
Onneksi miehenikin on samaa lajia. Ei tarvitse onneksi öisin riipiä ripustuksia alas ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti